torstai 23. tammikuuta 2014

Swarovski ja minä


 On aina yhtä hykerryttävää aukaista Swarovskin paketti, ja etenkin sellainen, jossa kristallit ovat vielä alkuperäispakkauksessaan. Kaiken kruunaa se, jos tuotteet ovat vanhempaa vintagea, jolloin pakkaukset ovat ajansaatossa muuttuneet vielä kellertävämmiksi kuin uusina ollessaan.


Varmaankin itselläni viehätys muodostuu kontrasteista: karhea, kellertävä ja usein myös kahiseva ulkokuori kätkee mitä kauneinta kristallia sisäänsä. Ja kun valo osuu kristalliin, se pääsee oikeuksiinsa paljastaen kaikki salaisuutensa.


Ei siis ole ihme, että olen hulluna myös matta lasiin/huurrettuun lasiin (tai kiviin), joihin yhdistyy kristallin täydellinen loisto. Voisin väittää, että olen jopa niin hullaantunut näihin materiaaleihin, että välillä se ylittää sen hulluuden rajan. Mutta ilmeisesti metsästyksessä ja jahtaamisessa on se oma viehätyksensä. Niinpä etsin koko ajan maailmalta tähän kategoriaan sopivia materiaaleja ja ilo on suuri, kun välillä tekee todellisia löytöjä, jopa 100 vuotta vanhoja materiaaleja. Niistäkin kuvia aikanaan, kunhan alan järjestää kaikkea paikoilleen ja saan lajiteltua kaikki kätköni.


Pienet kristallit tulevat pääsemän korviin, pieniin korvakoruihin, monta innostunutta ottajaa onkin jo ilmoittautunut. Kyllähän joka nainen kaipaa hieman keijupölyä elämäänsä, eikö niin? Ja sydämistä luonnollisesti tulee riipuksia, sopivasti ystävänpäivä onkin tulossa, jo muutaman viikon päästä, eli paketti saapui sopivaan aikaan.


Niin, ilmeisesti Swarovski ja minä tulemme aina jakamaan rakkaussuhteen, joka syttyi jo vuosia sitten.  En muista kuka seuraavan lauseen on sanonut, mutta se on jäänyt jostakin mieleen. Yritetään muistaa se niinä hankalinakin päivinä.

"Don't let anyone dull your sparkle"


Aurinkoista ja säteilevää torstaipäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun vierailustasi!